Ensimmäinen viikko

Tätä kirjoittaessa on kulunut reilu viikko siitä kun saavuin Aucklandiin. Edelleenkin kaikki tuntuu todella epätodelliselta enkä pysty sisäistämään, että mä oon oikeesti täällä. Valtavaa kulttuurishokkia ei ole tullut ja perheessä eletään melko samankaltaista arkea kuin Suomessa lapsiperheissä. Ihmiset tosin tuntuu ystävällisemmiltä kulttuuriin kuuluvan ihanan kamalan small talkin takia.

MATKA

Etenkin matka Hong Kongiin oli täyttä tuskaa. En pystynyt keskittymään koneen hurinan takia musiikin kuunteluun saati nukkumiseen. Mielessä kävi jo ajatus, että mä en matkusta tän jälkeen enää minnekään jos tää on näin kamalaa. Torkuin vajaan 10h lennosta ehkä 2,5h. Toinen lento sujui onneksi vähän paremmin ja mut oli sijoitettu exit-paikalle, joka tarkoitti enemmän jalkatilaa. Vieruskaverikin siirrettiin muualle ja pääsin istumaan seinän viereen ja sain kaksi penkkiä itselleni. Sain nukuttua ja torkuttua yhteensä 5h vajaan 11h lennosta. Ehkä oloa helpotti myös tieto siitä, että sen lennon jälkeen mä olisin perillä.

Suomessa lentokentällä mua jännitti kamalasti mutta lentojen aikana mietin vaan, että oisinpa jo perillä. Toisen lennon lopulla tuli pieni jännitys takaisin, mutta pääasiassa olin vaan onnellinen että kamala vuorokausi oli viimein ohi. Stressasin maahantulotarkastusta hirveesti ja pelkäsin, että olin unohtanut kirjata jotain asioita arrival cardiin. Varuilta kirjasin pariin kohtaan "kyllä" ja varmistin sitten virkailijalta, että onhan nää jutut ok!

AIKAERO

Saavuin tosiaan aamulla paikallista aikaa. Suihkun jälkeen mun tarkoitus oli nukkua max parin tunnin päikkärit, mutta lopputulos oli 6h unet. Muutaman tunnin jälkeen 5h yöunet (heräsin 2 aikaan) ja seuraavat 16h olin hereillä, jotta saan yöllä nukutta. Toinen yö meni osin valvoessa, mutta sen jälkeen mä oon nukkunu kokonaisia öitä. Edelleen iltapäivät tuottaa hieman haasteita (keskiyö Suomessa), mutta hyvät yöunet tekee kaikesta vähän vähemmän väsyttävää! Jaksan iltaisin jo valvoa siihen 9 melko vaivatta, kun ensimmäiset illat menin 8 aikaan nukkumaan.

PERHE

Mun perhe on tosi ihana ja etenkin meiän 2-vuotiaalle mä oon menettäny sydämeni. Tosi valloittava tapaus! Toki 2-vuotiaan kanssa eläminen tarkottaa paljon sotkua (yhdistettynä pottatreenit - paljon luuttuamista!), huutoa kun ei saa tahtomiaan asioita läpi, asioiden toistoja ja paljon naurua. Mut silti mä tykkään taaperoista eniten maailmassa. Ne on niin vilpittömän rehellisiä ja palaute tulee aivan samantien. Meiän eskarilainen on myös hauska tapaus ja se tarvittaessa neuvoo mulle asioita ja auttaa kielen kanssa! Ja vanhemmat on myös tosi mahtavia ja tykkään siitä miten samankaltainen arvo- ja kasvatusmaailma meillä on.

FIILIKSIÄ

Meidän parvekkeelta ja keittiöstä on aivan mieletön maisema merelle. Kaikkialle minne menee on paljon mäkiä - mikä on mahtavaa ja kamalaa samaan aikaan. Näkee tosi kauas, mutta minne ikinä sä meetkin sä joudut kävelemään jyrkkiäkin ylämäkiä. Hinnat on suunnilleen Suomen tasolla ainakin kaupoissa joissa me ollaan käyty. En toki osaa sanoa todellisuutta kun suhteuttaa palkkatasoo, mutta jos pelkkkiä hintoja tuijottaa niin ei juuri eroa! 

Se on tosi outoo, että jos kengät ei oo super likaset niin nillä kävellään sisällä. Monesti mun perhe ottaa kengät kyllä pois mutta monesti ne laittaa kengät jalkaan ja tallustelee niissä kotona ennen kun lähetään. Ja mun perheessä kengät säilytetään omissa huoneissa, eli meillä ei säilytetä kenkiä eteisaulassa. Tosi kummaa. Kylässä käydessä oon seurannut muiden käytöstä ja yleensä ne kengät on pidetty jalassa.

Sit muita hassuja asioita on mm. se, että ikkunat toimii eri tavalla, kokolattiamatot, ei tiskikaappia... Täällä ei syödä samalla tavalla niin ruokaisaa lounasta mitä Suomessa ja päivällinen vasta on "kunnon" ruoka. En mä nälästä täällä oo joutunu kärsimään, mutta lounas vaan koostu erilaisista jutuista kun Suomessa. En toki pysty yleistämään, mutta näin ainakin meidän perheessä.

Sit täällä on alla olevan kuvan kaltaisia drive in -kahvipaikkoja. Niitä on kuulemma paljon! Ihan hyvää kahvia. Täällä kahviin laitettava maito vaahdotetaan, mikä oli aluks tosi kummaa mut nyt siihen on jo tottunut.

Mutta tiivistetysti vois sanoa, että hyvin menee. Toki paljon on edelleen uutta asiaa ja autolla ajamista en oo vielä kokeillu. Kuitenkin liikenteeseen kävellen ja kyydissä ollen kerennyt hieman tottua ja pääasiassa muistan tsekata sen oikeen puolen vasemman sijaan ensimmäisenä ja viimesenä. Leikeissä munkin leikkiautot ajaa paikallisittain oikein, mut kuski menee aina istumaan väärälle puolelle. Tänään näin jonkun ajovideon Suomesta ja sitä kattoessa mietin vaan et "APUA se ajaa väärällä puolella!!!!". Eli ehkä mä en enää niin suuri liikenneturvariski oo mitä viime viikolla.

Jatkossa koitan päivittää blogia ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Joskus saatan kirjoittaa useamminkin.