Koti-ikävä ja kuulumisia

Ensimmäiset kaksi viikkoa meni ihmetellessä, kun sen kummempaa koti-ikävää ei kuulunutkaan. Eikö mun kuuluisi ikävöidä kotiin? Kulunut viikko kuitenkin toi muutoksen asiaan.

Ensimmäistä kertaa aloin oikeasti ikävöidä. Ehkä sisäistin sen, että mä en oo ihan hetkeen tulossa takaisin Suomen. Kahdessa viikossa perheen päivärutiiniin ja tapoihin pääsi sisään melko hyvin ja jeg lag alkoi tasaantua, joten kaiken arkipäiväistyminen myös saattoi vaikuttaa siihen, että ikävä nousi pintaan. Samaan aikaan halusin, että koko ajan tapahtuisi jotain jotta unohtaisin ikävän mutta silti halusin enemmän omaa aikaa ja tilaa. Toiset au pairit, joita oon nähnyt ovat sanoneet, että ikävä tulee aaltoina silloin tällöin.

Tällä hetkellä kaikki onkin jo okei ja pahin ikävä on väistynyt. Ajatukset on jo ensi viikossa ja mun ensimmäisessä reissussa! Jonka teen ihan YKSIN. Meen Rotorualle kolmeksi yöksi näin alustavan suunnitelman mukaan ja sen jälkeen otan bussin kohti Taurangaa, jossa olen yhden yön!

Tutustuin toiseen suomalaiseen au pairiin, joka asuu vaan 2km päässä meiltä. On mukavaa päästä puhumaan omaa äidinkieltä välillä. Ensimmäisen viikon jälkeen oli aika, kun mua ärsytti suunnattomasti se, että en pysty ilmaisemaan itseäni kunnolla. Vaikka osaankin englantia  melko hyvin ja pystyn käymään pitkiäkin keskusteluja, poikkeuksetta sanavarastosta puuttuu sanoja. Pääsin asiasta yli melko nopeasti, mutta hetken aikaa se harmitti. Edelleen toki joudun käyttämään kiertoilmaisuja, mutta siihen on jo tottunut.

Parhaimmat asiat mun elämässä tällä hetkellä on:

Meidän uima-allas

Ulkouuni, jossa muuten ollaan paistettu maailman parhaita pitsoja

Bullet journal kun vihdoin löysin pistevihkon!

Koulumatkan ajaminen autolla sujuu jo hyvin ja henkisesti oon valmis ajamaan sitä yksin. Kauemmas en vielä uskalla lähteä, mutta tutut pienet matkat menee. Pääasiassa olen liikkunut paikasta toiseen bussilla tai kävellen. Täällä käveleminen on ajoittain todella mielenkiintoista, sillä suojateitä on olemattoman vähän ja muualla autoilla ei ole velvollisuutta väistää. Paikallinen liikenne on kyllä oma lukunsa, josta kirjoitan varmaan oman tekstin jossain vaiheessa.

 

Jatkossa ajastan uudet postaukset parittomien viikkojen sunnuntaille klo 10 Suomen aikaa. Ja jos jollain on tekstitoiveita niin niitä saa esittää! Suunnitelmissa on kirjoittaa mm. mun päivästä au pairina, perheestä ja kulttuurieroista.