Mitä odotan matkalta

Viikon päästä mä oon jo Uudessa-Seelannissa, joten nyt on hyvä hetki miettiä mun haaveita ja tavoitteita. Millaisia odotuksia mulla on tuleville 10 kuukaudelle? Mitä mä haluan oppia, kokea ja nähdä? 

Isoin syy mun lähtöön oli ja on halu kokea uusia asioita. Mun elämä on ollut viimeiset vuodet melko tasaista ja se on toistanut samaa kaavaa. Mutkia ja kuoppia on ollut joukossa, mutta arki on rullannut melko samanlaisena. Se on ihan okei ja omalla tavallaan ihanaa kun kaikki on tuttua ja turvallista. Kuitenkin mun sisällä on kasvanut tunne siitä, että mä haluan tehdä elämässäni jotain ihan uutta ja jännittävää, joka on samaan aikaan myös tuttua ja turvallista. Au pairiuden koen olevan kaikkea tätä: mä pääsen tutustumaan uuteen kulttuuriin ja maahan, mutta samaan aikaan mulla on perhe taustatukena ja saan tehdä lasten kanssa töitä. Perheestä muuten täytyy sanoa, että he on olleet tosi hyvin tukena jo tässä vaiheessa!

TYÖT 
Alustavan suunnitelman mukaan mä tuun tekemään töitä pääasiassa joka 2. viikko. Eli mulle jää aikaa reissaamiseen ja muihin töihin. Luultavasti kotiutumisen jälkeen etsin itselleni lastenhoitotyötä lähialueen perheistä mun vapaille viikolle. Joku perheen aiemmista au paireista teki töitä myös kahvilassa/kaupassa. Vaikka tulenkin tekemään lisätöitä, niin varmasti hyödynnän upean mahdollisuuden pidempiin reissuihin maan sisällä. Haaveena olisi matkustaa myös Australiaa jossain vaiheessa!


ITSENÄINEN  VS. PERHE-ELÄMÄ
Monelle au pairiksi lähtevälle se aupairius on ensimmäinen kokemus itsenäistymisestä, siitäkin huolimatta että au pairina eletään perheen kanssa. Mä taas oon asunut omillani jo 7 vuotta joten mulle au pairius tarkoittaa takaisin perhe-elämään siirtymistä. Itsenäisyyden sijaan mä ehkä toivon reissulta kokemuksen siitä, että mä tosiaan pärjään myös muualla maailmassa. Tai siis, kyllähän mä tiedän että mä pärjään, mutta et mä konkreettisesti huomaisin sen. Ina lähti kesällä yksin Eurooppaan interrail-lipulla ja sen myötä kävin miettimään, että ehkä mäkin voisin tehdä Seelannissa jonkun oman reissun. Itsenäisesti reissaaminen kun on ihan erilaista. Päätin siis, että teen vähintään yhden viikonloppumatkan yksin!

KIELITAITO
Tietenkin mä odotan myös sitä, että mun sanavarasto laajenee ja saan itsevarmuutta englannin käyttämiseen. Instagramia mä oon päivittänyt hetken myös englanniksi ja bloginkin meinasin aloittaa kahdella kielellä mutta sitten kävin yliajattelemaan asiaa. Eli jos jossain vaihessa saan rohkeutta niin saatan tehdä blogista kaksikielisen. Englannin lisäks mä haaveilen, että oppisin saksaa uudelleen! Mä oon jo löytänyt kaks saksankielistä tuttavaa, joista toinen lupautui auttamaan kielen kanssa. Haluaisin myös oppia māorin alkeita. Uudessa-Seelannissa on muuten virallisena kielenä englannin ja māorin lisäksi paikallinen viittomakieli! Seelanti on yksi harvoista maista, joissa viittomakieli on luettu virallisiin kieliin.

NÄHTÄVÄÄ/KOETTAVAA
 


Lake Wanaka

 

Rotorua



Three Sisters





Mount Cook National Park

Kuten yllä olevista kuvista voi huomata, niin luonto on se, mikä mua eniten kiinnostaa. Must see -listalla on useampi kansallispuisto sekä luontoon liittyviä nähtävyyksiä! Yllä muutama paikka, mitkä tuli kirjoittaessa mieleen.

Aattelin myös uskaltautua jossain vaiheessa vuotta SURFFAAMAAN! Siitä oon puhunt jo niin monelle ihmiselle, että mun on pakko käydä kokeilemassa. To do-listalla on myös rugbyottelussa vierailu, vaikka urheilun seuraaminen ei kuulukaan mun tapoihin.

Huom! Kaikki tekstin kuvat on lainattu, kuvajaa näkyy kun laittaa hiiren kuvan päälle.

Viikko + vuorokausi lähtöön

Lähtöön on enää tätä kirjoittaessa 8 päivää ja pari tuntia. Multa on kysytty lähiviikkoina moneen otteeseen "joko jännittää?". Joka ikinen kerta mä oon joutunut miettimään, että jännittääkö mua. Jännittää mutta ei silti kuitenkaan. Mä oon kyllä tajunnut sen, että lähtöön ei oo enää kauaa. Mun pää ei kuitenkaan sisäistä sitä ollenkaan - paniikki tulee siis luultavasti viikon päästä edeltävänä iltana! Mulla on hetkiä kun tulee sellanen "APUA mitä mä oon tekemässä" -olo, mutta pääasiassa oon aika rauhallisella fiiliksellä.

Kaikkein eniten mua jännittää lentäminen. Mä oon ollut tasan kaks kertaa lentokoneessa kun lensin Berliiniin ja takasin vuosia sitten. Nyt mun pitäis lentää yksin ja kauas. Matkan kesto on ehkä se eniten kauhistuttava asia - 24h. Se sisältää 2,5h vaihtoajan Hong Kongissa. Toinen mikä mua jännittää on aikaeroon sopeutuminen ja se kuinka kauan mulla kestää toipua lennosta. Yritän varautua pahimpaan. Mun host-perhe on onneks muistuttanu mua siitä, että he kyllä ymmärtää sen matkaväsymyksen ja aikaeron tuoman rasituksen. Host-äiti pyysikin jo etukäteen, että en yrittäis tehdä liikaa asioita heti kun saavun.

Matkalaukku on vielä toistaiseks tyhjänä keskellä olkkarin lattiaa muistuttamassa pakkaamisesta. Pakkaaminen vaan tuntuu jotenkin liian todelliselta ja siltä, että tää on oikeesti tapahtumassa. Vastahan mä tutustuin mun perheeseen!? Kaikki tavarat kuitenkin pitäis olla hankittu syötäviä tuliaisia ja paperikopioita lukuunottamatta! Ja mulla on alustava lista mukaan otettavista tavaroista, jotka toivon mukaan mahtuu siihen mun ainooseen matkalaukkuun ja käsimatkavarareppuun. Ehkä mä panikoin vasta siinä vaiheessa jos mun laukku painaa liikaa tai jos huomaan unohtaneeni hoitaa jonkun tärkeen asian! Mutta toistaseks yritän olla stressaamatta liika mitään.

Aloitus

Tervetuloa mun blogiin, jonka pääpaino tulee olemaan Uudessa-Seelannissa ja aupairiudessa. Kirjottelen tunnelmista, reissuista ja ihan vaan tavallisesta arjesta Aucklandissa. Tän blogin on tarkoitus toimia omana julkisena päiväkirjana, josta tuttavat pääsee seuraamaan mun elämää pallon toisella puolen. Itse oon saanut hurjasti käytännön vinkkejä muiden aupair-blogeista, mutta kovin montaa Seelantiin sijoittuvaa blogia en löytänyt. Joten ehkä parhaimmassa tapauksessa joku muu tulevaisuudessa Seelantiin lähtevä saa mun blogista apua/vinkkejä.

 

Mä pähkinänkuoressa:

Oon 23v uusporvoolainen, jonka juuret ovat vahvasti Savossa. Oon avoliitossa (ääks!) ja kotona Suomessa on pieni eläinlauma: 2 koiraa, kissa ja pupu. Ammatiltani mä oon lähihoitaja ja nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja. Etenkin erityislapset on lähellä mun sydäntä ja erityispedagogiikan opinnot mua kiinnostaa hurjasti.

Puhun paljon ja välillä turhan kovaan ääneen, mikä on ilmeisestikin sukuvika. Tykkään joogasta, self-help-oppaista ja luonnonkosmetiikasta. Innostun uusista asioista helposti ja koko ajan mulla on joku uusi tai vanha kiinnostuksen kohde, johon hurahdan täysin.

Blogi tulee ainakin näin alkuun olemaan suomeksi, mutta katsotaan otanko englannin sitten jossain vaiheessa kaveriks suomen ohelle.