Lähtöön on enää tätä kirjoittaessa 8 päivää ja pari tuntia. Multa on kysytty lähiviikkoina moneen otteeseen "joko jännittää?". Joka ikinen kerta mä oon joutunut miettimään, että jännittääkö mua. Jännittää mutta ei silti kuitenkaan. Mä oon kyllä tajunnut sen, että lähtöön ei oo enää kauaa. Mun pää ei
kuitenkaan sisäistä sitä ollenkaan - paniikki tulee siis luultavasti
viikon päästä edeltävänä iltana! Mulla on hetkiä kun tulee sellanen
"APUA mitä mä oon tekemässä" -olo, mutta pääasiassa oon aika
rauhallisella fiiliksellä.
Kaikkein eniten mua jännittää lentäminen. Mä oon ollut tasan kaks kertaa lentokoneessa kun lensin Berliiniin ja takasin vuosia sitten. Nyt mun pitäis lentää yksin ja kauas. Matkan kesto on ehkä se eniten kauhistuttava asia - 24h. Se sisältää 2,5h vaihtoajan Hong Kongissa. Toinen mikä mua jännittää on aikaeroon sopeutuminen ja se kuinka kauan mulla kestää toipua lennosta. Yritän varautua pahimpaan. Mun host-perhe on onneks muistuttanu mua siitä, että he kyllä ymmärtää sen matkaväsymyksen ja aikaeron tuoman rasituksen. Host-äiti pyysikin jo etukäteen, että en yrittäis tehdä liikaa asioita heti kun saavun.
Matkalaukku on vielä toistaiseks tyhjänä keskellä olkkarin lattiaa muistuttamassa pakkaamisesta. Pakkaaminen vaan tuntuu jotenkin liian todelliselta ja siltä, että tää on oikeesti tapahtumassa. Vastahan mä tutustuin mun perheeseen!? Kaikki tavarat kuitenkin pitäis olla hankittu syötäviä tuliaisia ja paperikopioita lukuunottamatta! Ja mulla on alustava lista mukaan otettavista tavaroista, jotka toivon mukaan mahtuu siihen mun ainooseen matkalaukkuun ja käsimatkavarareppuun. Ehkä mä panikoin vasta siinä vaiheessa jos mun laukku painaa liikaa tai jos huomaan unohtaneeni hoitaa jonkun tärkeen asian! Mutta toistaseks yritän olla stressaamatta liika mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti