Heini Milaja: Mitä odotan matkalta

perjantai 28. syyskuuta 2018

Mitä odotan matkalta

Viikon päästä mä oon jo Uudessa-Seelannissa, joten nyt on hyvä hetki miettiä mun haaveita ja tavoitteita. Millaisia odotuksia mulla on tuleville 10 kuukaudelle? Mitä mä haluan oppia, kokea ja nähdä? 

Isoin syy mun lähtöön oli ja on halu kokea uusia asioita. Mun elämä on ollut viimeiset vuodet melko tasaista ja se on toistanut samaa kaavaa. Mutkia ja kuoppia on ollut joukossa, mutta arki on rullannut melko samanlaisena. Se on ihan okei ja omalla tavallaan ihanaa kun kaikki on tuttua ja turvallista. Kuitenkin mun sisällä on kasvanut tunne siitä, että mä haluan tehdä elämässäni jotain ihan uutta ja jännittävää, joka on samaan aikaan myös tuttua ja turvallista. Au pairiuden koen olevan kaikkea tätä: mä pääsen tutustumaan uuteen kulttuuriin ja maahan, mutta samaan aikaan mulla on perhe taustatukena ja saan tehdä lasten kanssa töitä. Perheestä muuten täytyy sanoa, että he on olleet tosi hyvin tukena jo tässä vaiheessa!

TYÖT 
Alustavan suunnitelman mukaan mä tuun tekemään töitä pääasiassa joka 2. viikko. Eli mulle jää aikaa reissaamiseen ja muihin töihin. Luultavasti kotiutumisen jälkeen etsin itselleni lastenhoitotyötä lähialueen perheistä mun vapaille viikolle. Joku perheen aiemmista au paireista teki töitä myös kahvilassa/kaupassa. Vaikka tulenkin tekemään lisätöitä, niin varmasti hyödynnän upean mahdollisuuden pidempiin reissuihin maan sisällä. Haaveena olisi matkustaa myös Australiaa jossain vaiheessa!

Slow Penguins Crossing
ITSENÄINEN  VS. PERHE-ELÄMÄ
Monelle au pairiksi lähtevälle se aupairius on ensimmäinen kokemus itsenäistymisestä, siitäkin huolimatta että au pairina eletään perheen kanssa. Mä taas oon asunut omillani jo 7 vuotta joten mulle au pairius tarkoittaa takaisin perhe-elämään siirtymistä. Itsenäisyyden sijaan mä ehkä toivon reissulta kokemuksen siitä, että mä tosiaan pärjään myös muualla maailmassa. Tai siis, kyllähän mä tiedän että mä pärjään, mutta et mä konkreettisesti huomaisin sen. Ina lähti kesällä yksin Eurooppaan interrail-lipulla ja sen myötä kävin miettimään, että ehkä mäkin voisin tehdä Seelannissa jonkun oman reissun. Itsenäisesti reissaaminen kun on ihan erilaista. Päätin siis, että teen vähintään yhden viikonloppumatkan yksin!

KIELITAITO
Tietenkin mä odotan myös sitä, että mun sanavarasto laajenee ja saan itsevarmuutta englannin käyttämiseen. Instagramia mä oon päivittänyt hetken myös englanniksi ja bloginkin meinasin aloittaa kahdella kielellä mutta sitten kävin yliajattelemaan asiaa. Eli jos jossain vaihessa saan rohkeutta niin saatan tehdä blogista kaksikielisen. Englannin lisäks mä haaveilen, että oppisin saksaa uudelleen! Mä oon jo löytänyt kaks saksankielistä tuttavaa, joista toinen lupautui auttamaan kielen kanssa. Haluaisin myös oppia māorin alkeita. Uudessa-Seelannissa on muuten virallisena kielenä englannin ja māorin lisäksi paikallinen viittomakieli! Seelanti on yksi harvoista maista, joissa viittomakieli on luettu virallisiin kieliin.

NÄHTÄVÄÄ/KOETTAVAA
 
Wanaka

Lake Wanaka

Wai-O-Tapu, New Zealand 

Rotorua

Three Sisters

Three Sisters

Mt Sefton. New Zealand.

Aoraki

Mount Cook National Park

Kuten yllä olevista kuvista voi huomata, niin luonto on se, mikä mua eniten kiinnostaa. Must see -listalla on useampi kansallispuisto sekä luontoon liittyviä nähtävyyksiä! Yllä muutama paikka, mitkä tuli kirjoittaessa mieleen.

Aattelin myös uskaltautua jossain vaiheessa vuotta SURFFAAMAAN! Siitä oon puhunt jo niin monelle ihmiselle, että mun on pakko käydä kokeilemassa. To do-listalla on myös rugbyottelussa vierailu, vaikka urheilun seuraaminen ei kuulukaan mun tapoihin.

Huom! Kaikki tekstin kuvat on lainattu, kuvajaa näkyy kun laittaa hiiren kuvan päälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti